SRAL:n jäsen v. '64-

Kotikylillä meitä oli kolme poikaa, joilla kouluikäisinä oli sähköön liittyvää harrastusta: rakenneltiin vanhasta armeijan tapsista puhelinlinjoja toisillemme talosta toiseen, korjailtiin mutta pääasiassa purettiin vanhoja radioita, ja mitä muuta nyt poikalapset aikansa kuluksi siihen aikaan keksivät. Meistä kolmesta sitten yksi jäi kotipitäjään taloa pitämään ja kaksi lähti muihin töihin - sähkölaitteiden pariin. (Terveisiä vaan, Heikki ja Tauno, jos tätä joskus luette..)

Radioamatööritouhuista innostuin teinipoikana; innoituksen lähde oli - kuten monella muullakin siihen aikaan - Osmo A. Wiion (OH2TK, nyt 'silent key') kirjoitukset ja radionrakenteluohjeet Tekniikan Maailmassa ja Uudessa Radiokirjassa. Taisi sedälläni talvisodan titarina olla myös osansa.

Ensimmäinen amatööriradioni oli itse kasattu vastaanotin Wiio-Somerikon jutun pohjalta. Siinä oli kolme putkea ja kaksi bandia. Kuuli sillä ainakin SRAL:n bulletiinit ja 80 m. rinkuloiden juttuja am:lla sekä monenlaista pihinää ja suhinaa.

Kun kokelasluokan tutkinnosta sähkötyskokeineen oli selvitty ja radioamatöörilupa saatu, seuraava vastaanotin oli sitten jo oikein Helsingin Radio-Mikrosta ostetusta Geloson kelasarjasta rakennettu. Välitaajuus- ja pientaajuusasteena oli BC453 armeijan ylijäämäradio. Lähetin oli itse tehty kideohjattu kaksiputkinen 10 W tehoinen pikku laatikko - ja OH1ZQ (silloisen asuinpaikkani mukaan) oli äänessä.

Vuosi kokelasluokassa - koulutyön ohella - riitti yleisluokan kokeeseen tarvittavien sähkötysyhteyksien pitämiseen ja tutkinnon selvittämiseen. Nyt pääsi pitämään oikein puheyhteyksiä; laitteena Geloson vfo-sarjan perään itse rakennettu dsb-lähetin. Tehoakin tuli lisää, taisi olla jopa 30 W.

Antennikalustona oli noina vuosina windom-lanka pihapuun ja liiterin räystään väliin ripustettuna. Naapurien mielenkiinnon herättäjänä toimi talon harjalla kiikkuva 15 m. quad-suunta-antenni. Jossain vaiheessa kouluaikana kalustoon tuli Viestivarikon ylijäämätavaran huutokaupasta armeijan Bertta-asema ja radiotiedustelun vanha NC100 -vastaanotin. Koululuokallani meitä oli kolme radioamatööriä, joten välituntikeskustelujen aiheita ei tarvitse arvailla.

Opiskeluaikana hamssi-harrastusta tyydytti lähinnä hengailu OH3TR:n tiloissa. Sähköinsinöörin (mitäs muuta..) opinnot, opiskelijaelämä ja muut asiat veivät pääosan energiasta. Kutsu muuttui asuinpaikan mukana OH3ZQ:ksi.

Opintojen päätyttyä harrastuskin jäi taustalle; kaupunkiasunto vaikeutti antennien pystyttämistä, ja perhe ja matkatyökin toimivat luonnollisina rajoitteina Kuitenkin ollessani '81 työkomennuksella W-maassa näin paikallisessa lehdessä pikkuilmoituksen radiosta, jollaisesta nuorena poikana olin haaveksinut: nyt kävin ostamassa sen. Drake 2C putkivastaanotin ja kideohjattu 2NT lähetin ovat edelleen hyvän näköiset ja toimivatkin kohtuullisesti. W2:ssa  vuokra-asunnon pihan puihin nousi dipoliantenni; vuokraisännällä ei ollut mitään tätä vastaan, kun hän sattui olemaan itsekin radioamatööri.

8 v. myöhemmin olin taas pidempään töissä noilla tienoilla. Siltä matkalta jäi mukaan moderni Kenwoodin TS-940 transceiveri, joka oli silloin - ja on vieläkin - varsin tyylikkään näköinen vehje ja suorituskyvyltään vastaa vaatimuksiani edelleenkin. Aivan viime aikoina sille on tullut kaveriksi 'pikkuveli' TS50, josta aikanaan saan ehkä aseman veneeseen.

Palattuani muutimme nykyiseen OH2 -qth:iin Järvenpäähän. Kun asunnon ympärillä oli korkeita puita useampia, niihin ripustettiin antenniksi 80 m. vaakaluuppi: yksinkertainen ja hyvä antenni. Aikuinen mies kiipeämässä puuhun osoittautui hyväksi tavaksi tutustua uusiin naapureihin. Matkatyöpäiviä kertyi edelleen, ja yhteyksiä tuli pidettyä harvakseltaan.

Myöhemmin naapuritontit rakennettiin, ja 'antennimastot' piti kaataa. Seurasi pitkähkö hiljainen kausi. (Kuten huomaatte, radioamatööriasiat eivät harrastuksenani ole ihan patologisella asteella)

Kipinä kuitenkin edelleen kytee: '05 joulun alla Pukki löysi kirppikseltä ihan oikean Vibroplexin bugin: hienomekaanisen sähkötysavaimen, jonka konstruktio on jostain 1800-luvun lopulta. Tervetullut lahja kiltille hamille, joka valtaosin pitää yhteyksiään sähkötyksellä. Ja kesällä '07 innostuin hankkimaan vielä yhden radion - rakennussarjana.

Nyt, kun henkilökohtaista aikaa on enemmän käytössä, heitin v. 2012 jouluna sitten ainoan pihapuun oksille 13 m vertikaalilangan ja sen juurelle automaattitunerin kokeillakseni tulevaa veneasemaani, ja OH3ZQ on taas äänessä. 

Ja vuosi 2015 oli sitten tämän homman 50-vuotis'taiteilijajuhlaa'; niin ne vuodet kuluvat...



Edelleenkin pidän cw-yhteyksiä lähialueille, mitä signaaleja nyt sattuu täällä kaupunkikeskustan häiriöissä antenniin sieppaamaan. Käytän edelleen paperilokia ja lähettelen pahvisia qsl-kortteja, koska korttien vastaanottaminen on mielestäni kivaa. Navigointitöistä eläkkeelle siirretty pikku tabletti on pöydän nurkalla lähinnä vasta-asemien tietojen tarkistamiseen qrz.com:sta. Ja olen mukana paikallisen kerhon toiminnassa.

Takapihan ainoa puu on jouduttu kaatamaan, joten nyt antennina on Turva-harjoituksista tuttu vastusterminoitu vertikaaliluuppi LK-99 muutaman metrin korkeudella; saa silläkin yhteyksiä aina silloin tällöin...