Loppukesästä ’01 Senoritani apumoottori V-P MD5A vm. ’80 alkoi osoittaa väsymisen merkkejä: käynnistyminen tuli entistäkin hankalammaksi ja veteen roiskui savun seasta naftaa, ja vastatuuleen painaessa kone tuppasi kuumenemaan. Lopullinen niitti oli latauspiirin häiriö: vianetsintä konetilan perältä syyskylmillä ei houkutellut.

Muita motivointitekijöitä oli, että 7 hv ei oikein riittänyt vastatuuleen ja –aallokkoon puskemiseen.

Piti saada edullisesti uusi ja tehokkaampi moottori.

(Tiedän kyllä, että koneella olisi todennäköisesti ollut vielä melkoinen määrä vuosia edessään ja että täysremontilla olisi saanut saman tuloksen. V-P:n varaosahinnoittelupolitiikka ei kuitenkaan suosi remonttihommia, ja ’uuden veroiseen kuntoon’ remontointi – sylinteri + mäntä, kansi, injektori, pakokäyrä jne. - olisi tullut maksamaan saman verran kuin edullisen uuden koneen hankinta, joten se siitä…)

Purin vetolaitteen ja moottorin ulos veneestä, annoin moottorin hiab-auton kuskille vaivan palkkaa, irrottelin mittaritaulun ja sähkökaapelit, ja ryhdyin miettimään, mitä S110:iin nyt kiinnittäisi.

• Moottorin piti mielellään sopia alkuperäiseen purjevetolaitteeseen (110S, 1.66:1 välityksellä) ja moottoripedille, ettei tarvitse tehdä lasikuitutöitä. Vanha 12"x 6" potkurikin saisi kelvata mikäli mahdollista.
• Moottorin pitäisi mahtua moottoritilaan, mikä Senoritan tapauksessa ei ole itsestäänselvyys, koska moottori on tungettu takaperin sitlooran alla olevaan tilaan.
• Moottori saisi olla kevyempi kuin V-P, koska vene ui vähän perällään.
• Makeavesijäähdytys antaisi lisää ikää (no, kestihän MD5:kin 22+ v.) ja helpottaisi syyshuoltoja
• Ja onhan hinnallakin jonkinmoinen merkitys.

Vähän käytetyt V-P:t olivat arvokkaita, vähän enemmän käytetyt vanhemmat mallit eivät olisi oikein mahtuneet korkeutensa puolesta moottoritilaan.

V-P 110S -purjevetolaitteeseen sopivia adaptereita tarjoavia moottoritoimittajia on useampia. Aikani tuumittuani, piirreltyäni ruutupaperille moottorien profiileita moottoritilasta ottamieni mittojen sisälle, ja tarkasteltuani apulaitteiden sijaintia ja mahtumista, selvitin tarkemmin Kubotan marinoituja versioita ja päädyin Kubota Beta 10:iin.

Kone on 2-pyttyinen makeavesijäähdytteinen 10 hv diesel, joka antaa maksimitehonsa 3000 rpm:lla.

• Valmistaja/marinoija toimittaa konetta 110S-vetolaitteen sovitteella.
• Beta 10 -mallin teho- ja vääntökäyrät osuivat juuri MD5A:n käyrien tienoille myös alakierroksilla: 110S:n harvemmalla välitykselläkin (1.66:1) kone siis jaksaa käydä samoilla kierroksilla – ja samalla potkurilla – kuin MD5, jota ajetaan yleensä 1500..2000 rpm. Yläpäähän jää tehoreserviä 3000 rpm:een asti, jolloin vauhti nousee ja/tai puskeminen aallokkoa vasten tehostuu.
• Moottoriin saa matalan öljypohjan, jolloin öljypohjalle ei tarvinnut sahata lisätilaa moottoripetiin. Erillinen öljyntyhjennyspumppu tuli mukaan.
• Painoa säästyi reilut 20 kg aikaisempaan verrattuna
• Veneakselisto lupasi tehdä 5 cm leveämmät kiinnityskorvakkeet, jolloin korvakkeet osuivat MD5:n kiinnityskohtien päälle.

Samaa konetta saa myös 14 hv:na, jossa vääntö ja tehot ovat korkeammilla kierroksilla, mutta moottori ei jaksaisi vääntää alakierroksilla kunnolla; potkuria pitäisi vaihtaa eli rahaa menisi lisää.

(Tänä päivänä näyttävät myös Nanni ja Sole tarjoavan ~10 hv /3000 rpm versiota 110S -vetolaitteen sovitteella.)

Tilaus tehtiin ja kauniin punaiseksi maalattu kone tuli Veneakselistolle Sipooseen maaliskuun lopussa. Vein perävetolaitteen sinne ja asiantuntija sovitti sen moottorin vetolevyyn.

(Hyvä pitää mielessä jo tilausta suunnitellessa, että V-P purjevetolaitteen kiinnityspulttijako ja akselin rihlaukset vaihtelevat jonkin verran vuosittain ja malleittain. Tiedot on hyvä antaa jo tilattaessa mukaan.)