Kesällä 2000 keulagastin huomauttelut rulla-genuan arvioiduista eduista ylittivät ostoärsykekynnyksen, ja päätin asentaa Senoritaan rullan. Tekno-friikkinä päädyin Harkenin toiseksi pienimpään rullaan, joka oli saatavilla purjemaakarilta.

Syksyllä vein yhden kauden purjehditun 2-genuan ja st-fokan Meripurjeelle, joka otti hakaset pois ja laittoi tilalle rullaprofiiliin sopivat etuliesman kiinnikkeet.

Samalla vein purjemaakarille keulaharusvaijerin. Rigipajassa mitattiin staagi rullalle tulevaan oikeaan pituuteen, napattiin alapäästä vanha hela pois ja prässättiin rullan tarvitsema kiinnityshela tilalle. Sitä ennen vaijerille oli pujotettu tarvittava määrä rullaprofiili-segmenttien kiinnityskappaleita.

(Jälkeenpäin ajatellen olisi voinut olla fiksua pitää vanha harusvaijeri varalla ja ottaa rullaa varten uusi vaijeri.)

Keväällä tulin veneelle purjeiden, keulaharuksen ja Harkenin laatikon kanssa. Asennuksen alkajaisiksi piti katkaista ylin profiilisegmentti sopivaan mittaan; Harkenin ohjekirjassa on selkeät kaavat ja ohjeet oikean mitan löytämiselle.

Ylipäätänsä ohjekirjan tarkka noudattaminen on suositeltavaa ja tekee kasaamisen helpoksi. Parin tunnin puuhastelu Loctiten ja ruuvimeisselin kanssa sai aikaan veneen kannelle rullan. Ainakin Harkenin osalta kokoonpano onnistui omin voiminkin.

Päätin asentaa rullan ankkuri-boxiin, jotta Senoritan siisti profiili säilyisi ja purjeen alareuna pysyisi alkuperäisellä korkeudella kannesta. Ankkuri-boxin kansipuoliskoihin sahattiin n. 20 cm halkaisijainen reikä ja esiin tulleet balsatäytteet suljettiin kosteudelta epoksilla. Reiän reunoille olisi mukava saada lisäksi jonkinlainen siisti kaulushela muovista tai rosterista.

Rulla istuu hyvin alkuperäiseen keulaharuksen kiinnityshelaan boxissa. Yläpäässä piti käyttää jatkopalaa, jotta profiilin yläosalle ei ottaisi kiinni mastoon pyöriessään.

Ensimmäisen kesän käyttö antoi aiheen laittaa mastoon nostimen ohjain: rulla, joka vie genuan nostimen mastoa myöten 25 cm alaspäin ja antaa sille paremman kulman rullaprofiiliin nähden. Muuten nostin kietoutui helposti profiilin ympärille. Tarvittavaa helaa tekee mm. Harken, ja se pannaan mastoon kiinni muutamalla niitillä.

Toisen kesän perusteella laitettiin myös spinnun nostimelle sanka, joka ohjaa sen n. 5 cm maston etureunasta ulospäin: näin spinnun nostinkaan ei kietoudu helposti rullaprofiilin ympärille. Sopivannäköinen sanka löytyi H-veneelle tarkoitetusta valikoimasta Neb-Sailsilta. Sekin niiteillä mastoon kiinni.

Reiviköysi lähtee ankkuriboxissa rullalta keulaan päin ja sieltä 75 mm plokin kautta paapurin puolen kylkeä myöten taaksepäin. Ploki on kiinnitetty varvaslistaprofiilin kiinnityspulttiin, jotta ei tarvitsisi porata uusia reikiä. Keulakaiteen etujalan kiinnityskohdan takana köysi tulee tuplaploki-läpivientihelalla kannen yläpuolelle alumiinisen varvaslistan vierestä. Siitä köysi viedään muutaman kaidetolppiin kiinnitetyn pikku plokin kautta taakse istuinlaatikon reunalle.

Reiviköysi tekee enemmän mutkia kuin jos rulla olisi kannen päällä: vaatii enemmän voimaa ja sotkeutumisen riski on hieman suurempi. Kun plokit ovat riittävän isot ja laadukkaat, luotettavuus on kuitenkin hyvä. Mitäpä sitä ei kärsisi ulkonäön vuoksi…

Kahden kesän käyttökokemukset ovat samat kuin mitä BåtNytt julkisti muutama vuosi sitten vanhempien veneiden parantelujutussaan: rullagenua on #1 (ja itseskuuttavat vinssit #2), kun haetaan purjehtimista auttavia uusia värkkejä. Rantautumisen tai satamaan tulon yhteydessä ei enää tarvitse voimistella keulakannella purjeen kasaamisen kanssa, ja genuan saa tuulen yltyessä helposti fokan kokoiseksi tai kokonaan piiloon.